Jännittäminen on normaalia ja jokainen jännittää joskus ja joissain tilanteissa. Ongelmalliseksi jännitys muuttuu, jos alkaa valitsemaan jännityksen perusteella mitä voi tehdä tai minne voi mennä. Apua kannattaa siis hakea, kun huomaa, että jännitys alkaa määräämään tai huomaa jännityksen rajoittavan elämää.

Tyypillisimmin sosiaalista jännitystä kuvaa pelko, että muut arvioivat jotenkin kielteisesti, joutuu nolatuksi tai tekee jotain väärin, jonkun virheen. Tämä voi johtaa voimakkaaseen häpeän tunteeseen tilanteessa tai sen jälkeen. Koettu kielteinen tunne taas voi saada jatkossa välttelemään samankaltaisia tilanteita ja siten suojautumaan ikävän tuntee kokemiselta.

Fyysisesti jännittäjän sympaattinen hermosto aktivoituu ja valmistelee kohtaamaan vaaratilanteen, joko pakenemaan sitä tai taistelemaan. Pakoreaktio voi näkyä ylivirittymisen lisäksi alivirittymisenä. Jännittäjä voi kokea jäätyvänsä, lamaantuvansa, hänen voi olla vaikea reagoida mihinkään, ja hän voi kokea, etteivät ajatukset kulje.

Sosiaalisen jännittämisen hoidossa on tärkeää mm. altistaa itseään säännöllisesti, pyrkiä vähentämään turvakäyttäytymistä, pohtia omia, mahdollisesti ylimitoitettuja odotuksia siitä miten sosiaalisen tilanteen tulisi mennä sekä pyrkiä suuntaamaan huomio pois itsensä tarkkailusta. Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten tulkitsee & sanoittaa tilanteita etu- ja jälkikäteen.

Kognitiivisessa psykoterapiassa puhutaan myös käyttäytymiskokeista: mennään erilaisiin tilanteisiin, joissa voi haastaa omaa odotusta siitä mitä tapahtuu. Esim. Jos pelkää sosiaalisessa tilanteessa vaikuttavansa hölmöltä ja uskoo, että se johtaisi katastrofiin, niin voi kokeilla tarkoituksella sanoa jotain hölmöä sosiaalisessa tilanteessa.

Siihen miten paljon esim. ennen tilannetta jännittää, ei suoraan voi vaikuttaa. Mutta menemällä toistuvasti jännittäviin tilanteisiin, altistamalla itseään, sekä muokkaamalla sitä, miten itselleen puhuu, voi pikkuhiljaa vähentää jännityksen tunnetta. Myönteiset kokemukset sosiaalisista tilanteista lisäävät pärjäämisen tunnetta.

HAASTATTELUJA

Hesari 17.10.21
Kotilääkäri 7/23
Hyvä Terveys 13/23

LISÄTIETOA

Clark, D., Ehlers, A., McManus, F., Hackmann, A., Fennell, M., Cambell, H., Flower, T., Davenport, C. & Louis, B. (2003). Cognitive Therapy versus fluoxetine on generalized social phobia: A randomized placebo-controlled trial. Journal of consulting and clinical psychology, 71(6), 1058-1067.

Hofmann, S. (2007). Cognitive factors that maintain social anxiety disorder: a comprehensive model and its treatment implications. Cognitive behavior therapy, 36(4), 193-209.

Jorstad-Stein, E. & Heimberg, R. (2009). Social phobia: An update on treatment. Psychiatric clinics, 32(3), 641-663.

Rapee, R. & Heimberg, R. (1997). A cognitive-behavioral model of anxiety in social phobia. Behaviour research and therapy, 35(8), 741-756.

Rodebaugh, T., Holaway, R. & Heimberg, R. (2004). The treatment of social anxiety disorder. Clinical psychology review, 24, 883-908.

Stenberg, J-H., Koivisto, E-M., Saiho, S., Pihlaja, S., Halme, S., Helkavaara, M., Joffe, G. & Holi M. (2016). Irti sosiaalisesta jännittämisestä. Duodecim.

MIELENTERVEYSTALO

Mielenterveystalon sivuilta löydät lisää tietoa, oirekyselyitä yms. (avaa uuden välilehden):