Kognitiivisessa psykoterapiassa tavoitteena on auttaa asiakasta ymmärtämään paremmin hänen omia kokemuksiaan ja käyttäytymistään sekä sitä kautta löytämään keinoja käyttää arjessa joustavampia toimintatapoja ja ajattelumalleja. Terapiatyöskentelyn lähtökohtana on aina asiakkaan henkilökohtainen, ainutkertainen kokemus.

Keskeisiä terapiatyöskentelyn kohteita ovat asiakkaanhaittaa tuottavat ajatukset ja uskomukset ja niihin liittyvät hankalat tunteet. Kognitiivisen psykoterapian perusajatuksena on, että ajatukset ja tunteet liittyvät toisiinsa ja että muokkaamalla ajatuksia joustavampaan suuntaan saadaan aikaan muutosta myös tunnekokemuksessa. Terapiassa myös kokeillaan ja harjoitellaan uudenlaista käyttäytymistä ja toimintatapoja. Kognitiivisessa psykoterapiassa voidaankin hyödyntää erilaisia käyttäytymisterapian työtapoja, esimerkiksi altistusta. Varsinkin esim. sosiaalisen jännittämisen hoidossa tämä on oleellista.

Terapiassa asiakas ja terapeutti tutkivat asiakkaan ongelmallista kokemusta lähtien usein liikkeelle jostakin tietystä arkielämän konkreettisesta tilanteesta. Mitä ajatuksia ja tunteita tilanne herättää? Millaisia mielikuvia hänellä on mielessään? Aktivoituuko jokin uskomus? Millaisten turva- tai selviytymiskeinojen avulla hän yrittää tulla toimeen? Miten hän käyttäytyy? Mitkä ovat käyttäytymisen seuraukset? Asiakas ja terapeutti pyrkivät tunnistamaan ja ymmärtämään, miten nämä kokemuksen eri puolet liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat toinen toisiinsa aiheuttaen psyykkistä huonovointisuutta. Sekä tietysti, jos tilanteet ovat toistuvia, niin mitä voisi tehdä toisin, niin etteivät ne enää aiheuttaisi kärsimystä.

Kognitiivinen psykoterapia perustuu asiakkaan ja terapeutin yhteystyölle, vuorovaikutukselle. Terapeutti on kuin asiakkaan myötäelävä rinnalla kulkija, joka kyselemällä ja yhdessä harjoitellen auttaa asiakasta löytämään joustavampia toimintatapoja ja siten voimaan paremmin.